Yrittäjä kanssikuva

Perheen arki ja digitaalinen vallankumous: dystopia vai utopia?

Huh, työpäivä on ohi, vaihde lepoasentoon. Hetkinen, ei, Milla pitää hakea päiväkodista ja Teemu koulusta. Eikun autoon ja menoksi. Millalla iskee kiukkuraivarit, koska sopeutuminen lomalta arkeen harmittaa ja Teemu tuijottaa puhelimen ruutua. Kukaan ei ole siivonnut kotona ja Petekin nököttää sohvalla muristen vastauksia pyyntöihini. Hei Pete, vieks Millan hoploppiin niin mää voin siivota?

Ei, ku Superpark! huutaa Teemu, kas, hänkin heräsi. Selvittäkää keskenänne, totean ja oikoluen tiskiallasta. Milla nappaa minua jalasta kiinni ja puristaa lujaa. Kiroan mielessäni omaa kiireen jännittämää kehoani ja nappaan tytön syliin. Hei, viedäänkö Muru lenkille? kysyn Millalta, syleillen, kun tyttö nyökyttelee päätään tyytyväisenä. Tiskit jäi ja koti on kaaos.

Pete ja Teemu jäävät vertailemaan älylaitteitaan, kun minä ja Milla lähdemme viemään koiraa lenkille. Milla tekee kuperkeikkoja puiston nurmikolla ja poikkeaa lähipuiston liukumäkeen. Rentoudun nähdessäni neljävuotiaan riemunkiljahdusta edeltävät kasvonpiirteet. Kotiin palatessamme meidät toivottaa tervetulleeksi kummallinen, raikas, mäntysuovan tuoksu. Pete on laittanut saunan ja Teemu tiskaa. Älylaitteet ovat siistissä rivissä koriin pakattuina. Hei, katotaaks joku leffa? Teemu kysyy.

Tunteiden hallinnan lisäksi vanhemmuudesta ja arjen hoidosta on tullut ”jokakansalaisen” asia erilaisilla foorumeilla, erilaisissa deittisovelluksissa ja sosiaalisessa mediassa. 10-20 vuotta sitten oli tavallista, että pienet lapset seikkailivat pelloilla ja metsissä ilman huolen häivää, mutta samankaltaisista tilanteista voi tulla lastensuojeluilmoitus. Hallittu arki ei saisi kuitenkaan rajoittaa lasten tai aikuisten elämään liittyvää kokemuksellisuutta.

Stressi

Tehostettua ajankäyttöä?

Ajatus mikrohallitusta ajankäytöstä sekä utooppisen ja dystooppisen välimaastossa seilaavan älylaitteiston muovaamasta arjesta leimaa mielikuvaa perhearjesta tänä päivänä. Kymmenen vuoden takaisen perhearjen ja nykyhetken modernin perheen välillä on tietenkin se selkeä ero, että teknologinen kehitys on ottanut jälleen suuria askeleita ja juurtunut yhä laajemmin osaksi myös perheen arkea.

Kotiäitien Tinder on Momzie, jonka avulla voi löytää lähiseudulla asuvia ja lapsiarkeen seuraa kaipaavia hengenheimolaisia. Sosiaalinen verkostoituminen, pankkilaskujen maksaminen ja Netflix hoituvat kaikki yhden ruudun avulla.

Millä voi opetella laskutehtäviä ja aakkosia tabletilla ja Teemun Whatsapp soi aamusta iltaan. Mutta seisovatko vanhemmat leikkipuistoissa ruudun ääressä sen sijaan, että olisivat läsnä lapsensa arjen kokemuksissa? Kadotammeko Teemun peliriippuvuuden koukeroihin ennen kuin hänelle kasvaa ensimmäisen parran haituvat?

Perheen arkeen liittyvät älylaitteistosta maalatut dystopiat kertovat meille varoitusmerkeistä, mutta harvoin osuvat tarpeeksi lähelle totuutta. Suurin osa perheistä käyttää teknologiaa omaksi hyödykseen ja ongelmia syntyy silloin, kun elämässä on valmiiksi olemassa jonkinlainen katkos. Älylaitteet parhaimmillaan luovat sujuvuutta arkeen, mutta ne osataan myös laittaa syrjään.

pariskunta kavelylla

Toinen selkeä muutos perheiden arjessa liittyy laajenneeseen keskusteluun lastenhoidon standardeista ja tasa-arvoisuudesta. Arjen mirkohallinan lisäksi, myös kasvatuksesta on tullut mikrohallittua. Toivottuja ja tarvittuja muutoksia 50-luvulta lähtien tähän päivään on tapahtunut lasten hyvinvoinnin suuntaan runsaasti, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut jotakin erikoista.

Suosituksi on noussut tavoite kasvattaa lapsentahtisesti ja ei-sanan sijaan sanoittaa lapsen tunteita. Hienot edistysaskeleet myös kuormittavat vanhempien arjen sujuvuutta silloin, vanhempaa itseään väsyttää eikä muista sanoittaa edes omia tunteitaan.

Arki muuttuu jatkuvasti

Perheiden arjen muutokset heijastelevat koko kansalle yhteisiä muutoksia. Älylaitteet, mikromanageroitu arki ja tietoisuus niin sukupuolisensitiivisyydestä kuin tunteiden sanoittamisestakin saattavat laittaa pään pyörälle. Tiedon määrä ja sosiaaliset verkostot ovat räjähtäneet palvelujen osalta tavalla, jonka käsittely ja hallinta kaipaa itsessään tietoisuutta.

Ei, ei ole kamalaa, jos Teemu nyt katsoo tabletilta itsekseen Netflixiä; laite laitetaan kohta pois ja lähdetään ulos. Kyllä, on ok, jos vanhempaa itseäänkin joskus väsyttää ja sen voi vaikka kertoa lapsillekin. Hoplop tänään, huomenna metsään. Lasten tulee saada olla lapsia ja aikuisten aikuisia.

Valtavaa tietomäärää tulee suhteellistaa ja suodattaa. Muutokset perheen arjessa eivät kuitenkaan ole niin kokonaisvaltaisia, kuin niiden käsittely antaa ymmärtää. Jotkin asiat eivät koskaan muutu. Parasta perheen arjen keskellä yhä ja aina on herätä nauttimaan, kun napero halaa polvea ja kikattaa.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest