Prepsikka

Ei tullut fyysikon pojasta öljyheikkiä

Yrittäjä tarttuu mahdollisuuksiin. Se vähän niin kuin kuuluu tähän ammattiin. Tämän blogipostaukseni tarkoitus ei ole dissata ketään tai mitään. Totean vain, että jotkut asiat sopivat minulle, jotkut eivät.

Mahdollisuus ”passiivisiin” tuloihin houkuttaa ketä tahansa. Autobonukset, seminaarit palmujen alla, hurmoshenkisiä tilaisuuksia. Snap, ja Niemelä oli koukussa. Kerroin kuitenkin heti, etten ala myydä mitään enkä rekrytoi ketään mihinkään ”tiimiini” ennen kuin kuukausien päästä. Seurasin vierestä, kuinka homma toimii. Toimihan se.

Palaan vuoteen 1984. Sotaveteraani-pappani ja fyysikko-isäni ottivat minut mukaan rakentamaan hirsitaloa. Voimaa ei 12-vuotiaalla klopilla ollut, mutta tein voitavani. Kiikuin puolivalmiiden seinien päälle, kuskasin työkaluja ja kannoin kevyempiä hirrenpätkiä.

Maaliskuussa 2016 elämässäni oli aivan liikaa kaikkea. Niitä vain kertyy miehelle, joka harvoin osaa kieltäytyä. Asiat, joissa olin aiemmin ollut tuloksekas ja tehnyt laadukasta jälkeä, alkoivat kärsiä. Ryhdistäydyin. Suljin facebook-tilini kahdeksi viikoksi. Tein päätöksen lopettaa tiettyjen palveluiden toimittamisen, koska niissä ei enää yksinkertaisesti ollut mitään järkeä – eikä minulla aiempaa intohimoa. Yksi romukoppaan heittämistäni asioista oli verkostomarkkinointi sen kaikessa muodossaan.

Nostan hattua kaikille verkostomarkkinoijille, tuotteesta riippumatta. Tavoitteena on kasvattaa omaa tulotasoa, tehdä ihmisille hyvää ja edistää omaa ja muiden terveyttä. Iso peukku siitä. Harva käyttää hyödykseen heikommassa asemassa olevia ihmisiä, vaikka siitäkin kuulee juttua.

Takaisin päätökseeni luopua tuhansien eurojen passiivisesta tulosta. Rakas pappani kuoli keväällä 2012. Söi ikänsä puhdasta, lähellä tuotettua ruokaa, paitsi kun pääsi sotainvalidien veljeskotiin viimeisiksi kuukausikseen. Minkäänlaisia hurmosjauheita tai poppaöljyjä hän ei kitusiinsa vetänyt. Tupakkaa poltti 40 vuotta ja tissutteli vielä kuolemaansa saakka yhden pienen lasillisen rommia päivässä. Sitten flunssa vei voiton. Eivät venäläiset eivätkä saksalaiset 1939-1945. Ei raskas ruumiillinen työ, ei savotat.

Kun pari viikkoa tuijottelin aamuisin auringonnousua ja iltaisin auringonlaskua ja mietin syntyjä syviä, tein päätöksen. Ei tullut fyysikon pojasta öljyheikkiä eikä ylälinjan super diamond master crown king fisheriä. Keskitän energiaani yhä enemmän asiakasyritysteni liiketoiminnan kasvattamiseen. Energiaa saan lisää, kun syön terveellisesti puhdasta ruokaa ja harrastan liikuntaa. Ehkä jopa urheilua.

Pistä jakoon: Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Melkein voitettiin jääkiekossa. Vastustaja tasoitti viimeisellä sekunnilla. Vähän söi.

Kaikki oikeudet ja naurut pidätetään. Copyright © 2008-2017 Prepsikka Oy. Y-tunnus 2202417-7.