Prepsikka

Pohjakosketus on positiivarille vain syvyysmitta ja uusi mahdollisuus

Alkuvuoden 2015 aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Tämän blogikirjoitukseni keskiössä on yrittäjän hyvinvointi, sairastuminen ja itsensä työllistäminen kun työkykyä ei yhtäkkiä olekaan – tai se on oleellisesti heikentynyt.

Yrittäjäkollegani sairastui masennukseen. Toiselle tuli yhtäkkiä silmähermovaurio. Kolmas joutui sairaalaan infarktiepäilyn vuoksi, ja samassa huoneessa oli 34-vuotias graafikkoyrittäjä, joka oli menossa sydämen avoleikkaukseen. Lista olisi vielä pidempikin, mutta nämä kolme riittävät esimerkeiksi itseni lisäksi.

Kolmea ensiksi mainitsemaani yrittäjää  voisi kutsua positiivareiksi. Vaikka sairaus pysäytti ammatinharjoittamisen, kukaan heistä ei vaipunut sen suurempaan ahdinkoon. Yrittäjämäinen ajattelu johti pikemminkin siihen, että mitä seuraavaksi. Masentuneella ei ole vielä suunnitelmia; hän elää päivän kerrallaan. Ilman stressiä ja paineita. Hyvä valinta, koska huomaan hänen nauttivan elämästään. Yrittäjä tietää, että vaikeuksien jälkeen koittaa aina paremmat ajat. Mitä enemmän suunnittelee, sitä varmemmin suunnitelma ei toteudu.

Näkö- ja työkykynsä menettänyt, arvostamani työkaverini Mestari Vänni löytää positiivisia ajatuksia siitäkin huolimatta, että hän ei voi enää jatkaa työtään, joka on tuonut leivän pöytään. Hän iloitsee siitä, että hänellä on ystäviä – monet yrittäjiä – jotka tsemppaavat häntä eteenpäin. Vain muutamassa viikossa Mestari alkoi jo puhua ammatinvaihdosta ja toimialakin näyttää hahmottuvan. Yrittäjä ei jää tuleen makaamaan, ainakaan niin pitkään kuin hän ei joudu yhteiskunnan kankeiden hammasrattaiden rouhittavaksi.

Infarktiepäilyn vuoksi sairaalakeikan tehnyt kaverini harmitteli sairaalassa ollessaan, että laskut juoksevat mutta tulot loppuivat sillä sekunnilla kun hän lähti usean päivän kestäviin tutkimuksiin. Viimeisenä päivänään hän kertoi, että täytyy vähentää työtahtia ja laittaa asioita tärkeysjärjestyksen. Yrittäjän toimintatavoista ja arvomaailmasta kertoo jotain se, että elintapoja ja elintasoa voi muuttaa tarpeen mukaan ilman, että se aiheuttaa sen suurempia tragedioita.

Itse menetin liikuntakykyni kolmeksi viikoksi. Kyse on siis kyvystäni harrastaa liikuntaa; varhaiset, energisoivat aamulenkit. Kuntosalilla käynti. Kodin yläkerran aulassa oman kehon painolla tehtävät harjoitteet. Malminkartanon täyttömäen portaat ja punk rockin räime korvanapeista. Kaikki loppui kuin seinään. Samalla kun menetin liikuntakykyni, työtehoni alkoi madaltua. Selässä oleva toispuoleinen lihaskramppi valvotti öisin ja vei keskittymiskyvyn päivisin. Hengitys oli vaivalloista puuskuttamista. Kipulääkkeet väsyttivät. Olen puhunut ihmisille hyvinvoinnin merkityksestä ja siitä kuinka oma kroppa on kaikkein tärkein työkalu. Selkäni meni niinkin yksinkertaisen typerässä tilanteessa, että näytin vaimolleni kuinka isot kivet lentävät kuin kuntopallot. Tyypillistä äijäenergiaa, vai mitä?

Kokeilin lähes kaikki saatavilla olevat hoitomuodot: lääkärin, lihasrelaksantit, tulehduskipulääkkeet, kylmägeelin, kuumahoidon, lääkevoiteen, kiinalaisen ja tavallisen hieronnan, naprapaatin, kädessä pidettävän sähköllä toimivan hierontalaitteen ja shiatsu-hierontatuolin sekä puukuuladelfiinin. Kun oli kulunut yli 1,5 viikkoa ”loukkaantumisestani”, olimme lähdössä lomalennolle. Sen päivän aamuna konttasin takaperin alakertaan, koska se oli vähiten kivulias keino liikkua. Koko ”loukkaantumiseni” ajan keskityin vain siihen, että saisin kivun pois. Ei puhettakaan, että olisin miettinyt mitä suuhuni pistän. Se näkyy lomakuvissa.

Kun edes hetkittäinen työkyvyttömyys pysäyttää yrittäjän normaalin arjen, ei kannata lamaantua vaikka syytä olisikin. Siinä vaiheessa toimii suunnistajan reaktio; kun ei ole täysin kartalla siitä missä on, kannattaa pysähtyä. Tutkia ympäristöä ja selvittää missä on. Varmistaa, että kartta on oikein päin. Sen jälkeen voi jatkaa matkaa.

Tietysti minua harmittaa, että kolmessa viikossa fyysinen kuntoni ja ulkomuotoni on kärsinyt. Olin ikäisekseni varsin hyvässä kunnossa vielä kuukausi sitten. Tätä kirjoittaessani olen jo siinä kunnossa, että pystyn käymään kevyellä lenkillä. Olen taas tosi innoissani, koska olen saanut uuden mahdollisuuden. Tiedän pystyväni pääsemään vähintään samaan kuntoon kuin olin ennen järjetöntä kivien riuhtomistani. Tällä kertaa lisään kunto-ohjelmaani lihashuollon ja venyttelyt, sekä säännöllisen hieronnan. Niitä kolmea asiaa olen jo vuosia suositellut kaikille muille.

Pohjakosketus on positiivarille vain syvyysmitta ja uusi mahdollisuus.

Pistä jakoon: Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Keittiökin alkaa pikkuhiljaa näyttää keittiöltä. #sisustus #remontointi #teeseitse

test Twitter Media - Keittiökin alkaa pikkuhiljaa näyttää keittiöltä. #sisustus #remontointi #teeseitse https://t.co/Volr2J3KXX
Kaikki oikeudet ja naurut pidätetään. Copyright © 2008-2017 Prepsikka Oy. Y-tunnus 2202417-7.