Prepsikka

Ammattiliitot tuhoavat tulevaisuutesi

Kirjoitan tämän blogin yksinyrittäjän näkökulmasta. Mielipiteet ovat omiani. Osa tekstistä voi olla faktaakin. En ole taloustieteilijä. Jos olisin, olisin todennäköisesti verovaroin kustannettavassa suojatyöpaikassa yt-pelko perseessäni.

Olen ollut ammattiliiton edustaja itsekin. Aikanaan Nokian Haukiputaan tehtaalla Metalliliiton luottamushenkilönä, myöhemmin Sonerassa Tietoliikenneliiton luottamushenkilönä. Olen istunut lukuisat ammattiliittojen koulutukset. Tiedän siis ehkä jotain. Paino sanalla ”ehkä”.

Kyseessä on yritysten tuloksen ja ammattiliittojen välinen valtataistelu. Jo osakeyhtiölaissa todetaan, että osakeyhtiön tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Omistajat valitsevat hallituksen, ja hallitus edelleen toimitusjohtajan. Toimitusjohtajan tehtävä on varmistaa, että yhtiön tavoitteet täyttyvät. Viime aikoina olemme lukeneet lehdistä, kuinka toimitusjohtaja on saanut monoa huonon tuloksen vuoksi. Siinä rytäkässä on osa yrityksistä heittänyt kymmeniä tai satoja työntekijöitä pihalle.

Huono tulos ei tietenkään ole ammattiliittojen syytä. Suhdanteet vaihtelevat niin nopeasti, että jäykät rakenteemme eivät pysy mukana. Kun pitäisi joustaa, rautakangennotkeat työehtosopimuksemme pitävät huolen siitä, että vaihtoehtoja on vain kaksi: tulos tai ulos. Toimitusjohtajan valinta on helppo: tulos. Muuten on mononkuva omassa ahterissa.

Kun suuret korporaatiot kutistuvat kuin kuuluisa pyy maailmanlopun edellä, mikroyritysten markkina kasvaa. Kirjoitin vuoden 2014 Business Espoo -julkaisun pääkirjoituksessani, että työ ei vähene työpaikkojen myötä. Ei osaaminenkaan katoa sillä hetkellä, kun työntekijä saa potkut. Yksinyrittäjien määrä kasvaa jatkuvasti. On niitä kuuluisia ”verkostoja, joista löydämme tarpeisiinne sopivat tekijät.” Eli työttömiksi jääneitä kollegoja, jotka ovat tuuliajolla.

Yksinyrittäjät eivät kasvata vientiä. Vaikka olisi minkälainen verkosto, puuttuu vähintäänkin 99 prosentilta logistiikka, tuotantoprosessit, koko toimitusketjun hallinta, laadunvarmistus ja miljoona muuta asiaa, jotka suurella korporaatiolla on tiukasti hallussa. Sama satanen kiertää taskusta toiseen, paitsi että verottaja nappaa siitä siivun joka kerta, kun se vaihtaa omistajaa. Lopulta raha on kadonnut, talous ei ole kasvanut, verottaja on vienyt kaiken ja jakanut tasapuolisesti niille, jotka eivät vaivaudu antamaan omaa osaansa yhteiskunnalle.

”Ensi vuoden palkat sovitaan keväällä”, totesi Lauri Lyly Ilta-Sanomissa 20.2.2016. Ei jatkoon. Lauri-poika adjutantteineen ei sovi minun palkkojani. Eikä sovi myöskään työntekijöideni palkkoja. Minulle jää kaksi vaihtoehtoa: a) palkata paikallisella sopimuksella, johon molemmat ovat tyytyväisiä, ja siten rikkoa lakia, tai b) en palkkaa ketään. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.

Ammattiliittojen uppiniskaisuus tuottaa Suomeen ahkeria ja osaavia yksinyrittäjiä, mutta samalla se tuhoaa viennin. Jos vientiä ei ole, ei ole myöskään tulevaisuutta.

Viimeinen sammuttaa valot.

Pistä jakoon: Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

3 kommenttia “Ammattiliitot tuhoavat tulevaisuutesi

  1. Jussi Hämäläinen sanoo:

    Väärin blogattu. Tokihan me kaikki olemme päiväkotilapsia, jotka ilman jatkuvaa valvontaa hyppäisivät ensimmäisen orjakomentajan soutumiehiksi 0.10 euron tuntipalkalla.

    Syystäkin on oikein, että meidän mahdollisuus harjoittaa elämämme keskeisintä tarkoitusta (=tuotteliasta työntekoa) on siirretty Lauri Lylyn – tuon suuren ukkoylijumalan – käsiin.

    1. Juke sanoo:

      Jussi, olen urallani palkannut noin tusinan verran ihmisiä. Palkan vuoksi ei kukaan ole lähtenyt. Tein parhaani, että muutkin olosuhteet olivat sellaiset, että työntekijä pysyy firmassa, ja tuottavana. Jos epäonnistun, menetän hyvän työntekijän. En kokenut tarvitsevani ammattiliittoja niihin neuvotteluihin, tai johtamaan yritystäni, tai liiketoimintayksikköäni.

      1. Jussi Hämäläinen sanoo:

        Olen juurikin samaa mieltä viimeisen lauseen kanssa.

        Vielä yleisemmällä tasolla: jos aikuinen yksilö ei kykene itsenäisesti omia työehtojaan sopimaan edes niin karkealla tasolla kuin palkan määrästä puhuttaessa, niin herää kysymys; miten tälläinen yksilö osaa olla törmäämättä lasioveen, työntämättä haarukkaa pistorasiaan tai olla imeytymättä suihkumoottoriin etsiessään lentokentällä miestenhuonetta?

        Pohjimmiltaan tarkoitukseni oli (ja on) kritisoida koko suomalaista käsitystä siitä, että aikuinen yksilö ei jotenkin mystisesti kykenisi vastaamaan omasta työsopimuksestaan ja sen sisällöstä, ml. palkan määrästä.

        Lauri Lylystä en tiedä – ehkä hänellä itsellään on vaikeuksia ymmärtää desimaalipilkun merkitys osana desimaalilukua, ja siksi hän haluaa, että palkkaratkaisut tehdään keskitetysti matemaattisten osaajien toimesta.

        Olisiko peräti mahdollista, että koko keskitettyjen palkkaratkaisujen olemassaolo on puhdasta seurausta siitä, että joku vallasta juopunut ay-törppö on nuoruudessaan luullut kesätyön 20,00 markan tuntipalkkaa kahden tonnin arvoiseksi.

Kommentointi suljettu.

Melkein voitettiin jääkiekossa. Vastustaja tasoitti viimeisellä sekunnilla. Vähän söi.

Kaikki oikeudet ja naurut pidätetään. Copyright © 2008-2017 Prepsikka Oy. Y-tunnus 2202417-7.